Tänään on ollut ihana sunnuntai: ollaan keretty käymään kaupoilla, tehty ruokaa ja oleilemaan, unohtamatta kuitenkaan kodin siistimistä / järjestelyä. Edellisen viikonlopun olin messuilla töissä, pitkät työpäivät vaati veronsa ja tuntui että olin tosi väsynyt koko edellisen viikon. Mutta nyt on keretty latailemaan akkuja, näkemään kavereita ja touhuamaan yhdessä, ihan parasta!

Messuilla edustettiin. 

Oon jaksanut ja ehtinyt askartelemaan kirjekuoria.

Oon kerennyt myös vaihtamaan tukan väriä;
punainen sai kyytiä!

Tässä valmistuu Pirkka-lehden mukaan
puolukka-suklaa browniet.

Tässä valmis lopputulos. Ihan älyttömän hyvää!

Nykyään oon innostunut kokkaamisesta, uusista resepteistä sekä hankinnoista keittiöön, joita tosin ei voi kauheasti tehdä, kiitos meidän super pienen kopperon.

Perjantaina tehtiin meillä avokado-pastaa. Tai lähinnä mies teki ja suunnitteli ja minä avustin ja säestin vieressä. Tätä avokado-pastaa oli kehuttu monissa blogeissakin, eikä suotta. Vaikka vähän menimme ohjeen kanssa sieltä mistä aita oli matalin tuli oikein herkullista ruokaa, joka meidän mielestä sopisi paremmin ehkä kesäkuumalle...Tekeminenkin oli oikeasti helppoa.

Viikonloppu meni muuten aivan liian nopeasti. Lauantaina käytiin siskon kanssa Ideparkissa ostamassa serkun rippilahja. Helpolla päästiin, kun löytyi kivat Iittalan KOKO-sarjaa oleva muki ja kulho. Tuota sarjaa olen nyt innostunut antamaan lahjaksi, kun sitä on itse helppo opiskelijankin keräillä, kun eivät ole tuhottoman kalliita ja ovat vielä helposti yhdisteltävissä toisiinsa. Toisin, kun meikäläisen Marimekon kupit ja lasit eivät aina sovellu edes työssäkäyvän kuukausibudjettiin.

Näytän kauheasti tänään virkailijalta töissä, kun heitin nopeasti jakun aamulla päälleni. Harmi, ettei tuossa kuvassa näy kunnolla mun super-lemppari toppi, jonka tilasin Ellokselta viime kerralla. Tarvii muutenkin esitellä ne ostot tässä tarkemmin, kun saan aikaiseksi kuvailla vaatteet...Toivottavasti meikäläisen päällä.

Tällä viikolla on onneksi lyhyt työviikko ja sitten pääsee mökille ja paljuun lillumaan. En valita, ehkä reissusta paremmin kuvia kuin viime aikoina. Nyt kotiin mars.

Olen huomannut, että ainakun pienen "breikin" jälkeen kirjoittaa ensimmäisen postauksen tekisi mieli postata koko ajan, koska aina muistaa uuden asian josta olisi pitänyt mainita blogissa.

Vaikka viime viikko meni sen ällöttävän oksupoksutaudin merkeissä, niin kyllä mä kerkesin silti edellisenä viikonloppuna mm. tekemään maakuntamatkailua Virroille, jossa oli Natur och Miljö -tapahtuma. Oltiin Titan kanssa pitämässä siellä Music Against Drugs -pistettä. Tilaisuudessa soitti Tuhkalehdosta tutut Sampo ja Samu, sekä Unzyme -yhtye. Unzyme:n poikia en ollut koskaan aiemmin kuullut livenä, mutta jos levy kuullosti hyvältä, niin liveveto vielä paremmalta. Ai, että! Parasta oli toki se, että ihmiset tanssi siellä ja tunnelma oli muutenkin aika vapaa ja hauska.

Viime aikoina olen ollut taas menossa kikkaratukkaisena. Varsinkin näillä Suomen säätiloilla, kun sataa kaikkea ihmeellistä  taivaalta niin kiharat on oiva keino pitää tukka vähääkään "kuohkeana".  Muutenkin aina piikkisuoratukka kyllästyttää, kun tykkään vaan napsasta sen ponnarille, kun se on nyt tuossa kamalassa kasvuvaiheessa, jota ei viitsi mennä vielä leikkaan. Mä olen niin päättänyt kasvattaa vähän pidemmät hiukset.

Hiuksista ja menneistä päivistä mennään nyt sitten tulevaan viikonloppuun ja huomenna starttaavaan talvilomaan. Jännää, koska mulla ei ole ollut esim. amiksen aikana kertaakaan "talvi"lomaa, koska oon aina ollut loma-ajat töissä.

Perjantaina sitten äiti tulee syömään meille ekaa kertaa. Ja jännittävää onkin, kun ajattelin tehdä ihan itse sushia. Onneksi kerran harjoittelukerta on takanapäin niin ei tarvitse ihan untuvikkona lähteä tuohon koittelemukseen...Vielä tuolle illalliselle pitäisi keksiä joku pääruoka. Vaikeeta, varsinkin tälläiseltä vähän kokkikolmeseen taittuvalta kokilta. Jotta perjantaista tulisi varmasti über huippu, niin olisi vielä illemmasta luvassa Pariisin Kevään keikkalointia YO-talolla. Mä niin diggailen siitä bändistä ja siitä onkin jo melkein vuosi, kun viimeksi olen heidän keikalla ollut.