(c) Sony Music

Ensimmäinen niin sanottu levyarvio tän blogin puolella. Ehkä tämä nyt ei ole mikään kovikaan kriitiikkiä sisältävä tai biisejä analysoiva selostus. Kertoo vain, mistä levystä yllätyin postiivisesti ja joka sopii oikein hyvin bussimatkoille töihin ja töistä kotiin.

Eilen siis kuuntelin Anna Puun uuden levyn Antaudun. Oikein mukava, pirtsakka ja hyvällä tavalla hieman totuttua erilaisempaa Annaa. Eilen illalla kuuntelin tätä fiiliksissä, kun vastailin kirjekavereille ja surfailin työpäivän jälkeen kotona. En tiedä, mutta jotenkin tuntuu että levy on lyhyt...vai onko biisit lyhyitä? En ole siihen kohtaan vielä tarkemmin perehtynyt, mutta nopeasti se pyörähti ympäri.

Tällä hetkellä ehkä levyn lemppari biiseiksi ovat nousseet Antaudun -biisi ja Säännöt Rakkaudelle. Kuunelkaa ja fiilistelkää.

Keikkafiilistelyjä, vaikka tästäkin on jo aikaa...Nyt sain kuvatkin tehtyä (huimat kolme kuvaa!).

Tässä keikassa oli erikoista se, että a) se oli uudessa Monitoimitalo 13:ssa b) kuvasin ekaa kertaa kevään jälkeen.

Uutuutta tihkuva keikkapaikka oli valojen kannalta kiva ja led-seinä oli oikeesti virkistävää vaihtelua. Etuspotteja ei ollut, jota kirosin kameran kanssa. Muuten meno oli mitä mahtavin, vaikka Idiomaticin aikana oli oikeastaan enää meidän porukka. 

Oli kiva kuvata ilman mitään "vaatimuksia", vähän sillä periaatteella, että hyviä kuvia tulee, jos tulee, mutta ei mitään paineita. 

Pitää toivoa, että kuvausinnostus lähtisi tästä taas nousuun. En kuitenkaan ota paineita, vaan tehdään silloin, kun  tuntuu hyvältä. 

Pakko myös mainostaa kaikille teille, jotka ette ole kuunnelleet Idiomaticin uutta albumia,

että New Terrain -plätty on enemmän kuin kuuntelemisen arvoinen.