Mummun kukat on mulla adoptiossa.

Mennäänpä takaisin perjantaihin, kun ollaan startattu maanantai hyvin vauhdikkaasti. Perjantai oli mitä parhain päivä, töissä oli ihan mukavaa ja lämmintä keliä riitti. Illaksi mulle oli järkätä mun selän takana synttäripiknik. Pääsin suorittamaan grillimaisterin hommia, jotka varmasti olisivat sujuneet paremmin kuin hyvin, jos grillinä olisi toiminut joku muu kuin kertakäyttögrilli. En suosittele.

Lauantaina taas vietin ihanaa iltaa työporukan kesken. Käytiin syömässä Hämeenkadun Haraldissa, ja tämä oli puolen vuoden sisään kolmas kerta kun kyseisessä paikassa kävin. Tälläkin kertaa palvelu oli aivan loistavaa, ruoka aivan mahtavaa ja seurakin oikein mukavaa, naurua ainakin riitti.

Tälläin edustettiin Haraldissa.

Helppo hymyillä, kun tulee hyvää palautetta.

Tällä kertaa aloittelin alkupaloina kalalautasella, jossa oli graavilohta (nam, rakastan), terva silliä (hyvää, vaikkakin en ole mikään silli fanaatikko), ravunpyrstöjä (nams), mustikkasipuli -juttua (nimi kuullostaa oudolta, mutta tajuttoman hyvää), sekä leipää jonka päällä oli sienisalaattia (ei voittanut kyllä äidin sienisalaattia vaikka oli kyllä hyvää). Pääruuaksi oli agnushärän pihviä perunoiden ja juuresten kera. Tämä pihvi fanaatikko kyllä tykkäsi. Jälkkäriksi otin lakritsivanukasta (Uusi rakkaus), ja siinä oli vielä lisäksi puolukka jäädykettä, joka oli hyvä  ja raikas vastapaino lakulle. Pannukahvit piti kanssa maistaa, kun mun mielestä on aivan ihanaa että tuolla kahvit tulee kunnon nokipannussa. Pieni, mutta kiva juttu.

Lauantai-iltaa jatkoimme vielä Ruby & Fellasin terassille, jossa meidän nauru kantautui varmasti pitkälle. Kovin myöhään en jaksanut olla, joten lähdinkin kotiin seuraamaan Euroviisuja. Kyllähän siinä loppuilta taittuikin hyvin niiden parissa.

Tänään on ollut hässäkkä päivä töissä, jota on piristänyt positiivinen asiakaspalaute osoitettuna meiläläiselle. Ihanan pieni juttu, jonka asiakkaat muistaa välillä, sen kunniaksi voisin kiepauttaa tänään mustikkapiirakan, sitä kun en ole hetkeen tehnyt, kun olen treenaillut niin kovasti cupcakeja.

Olen huomannut, että ainakun pienen "breikin" jälkeen kirjoittaa ensimmäisen postauksen tekisi mieli postata koko ajan, koska aina muistaa uuden asian josta olisi pitänyt mainita blogissa.

Vaikka viime viikko meni sen ällöttävän oksupoksutaudin merkeissä, niin kyllä mä kerkesin silti edellisenä viikonloppuna mm. tekemään maakuntamatkailua Virroille, jossa oli Natur och Miljö -tapahtuma. Oltiin Titan kanssa pitämässä siellä Music Against Drugs -pistettä. Tilaisuudessa soitti Tuhkalehdosta tutut Sampo ja Samu, sekä Unzyme -yhtye. Unzyme:n poikia en ollut koskaan aiemmin kuullut livenä, mutta jos levy kuullosti hyvältä, niin liveveto vielä paremmalta. Ai, että! Parasta oli toki se, että ihmiset tanssi siellä ja tunnelma oli muutenkin aika vapaa ja hauska.

Viime aikoina olen ollut taas menossa kikkaratukkaisena. Varsinkin näillä Suomen säätiloilla, kun sataa kaikkea ihmeellistä  taivaalta niin kiharat on oiva keino pitää tukka vähääkään "kuohkeana".  Muutenkin aina piikkisuoratukka kyllästyttää, kun tykkään vaan napsasta sen ponnarille, kun se on nyt tuossa kamalassa kasvuvaiheessa, jota ei viitsi mennä vielä leikkaan. Mä olen niin päättänyt kasvattaa vähän pidemmät hiukset.

Hiuksista ja menneistä päivistä mennään nyt sitten tulevaan viikonloppuun ja huomenna starttaavaan talvilomaan. Jännää, koska mulla ei ole ollut esim. amiksen aikana kertaakaan "talvi"lomaa, koska oon aina ollut loma-ajat töissä.

Perjantaina sitten äiti tulee syömään meille ekaa kertaa. Ja jännittävää onkin, kun ajattelin tehdä ihan itse sushia. Onneksi kerran harjoittelukerta on takanapäin niin ei tarvitse ihan untuvikkona lähteä tuohon koittelemukseen...Vielä tuolle illalliselle pitäisi keksiä joku pääruoka. Vaikeeta, varsinkin tälläiseltä vähän kokkikolmeseen taittuvalta kokilta. Jotta perjantaista tulisi varmasti über huippu, niin olisi vielä illemmasta luvassa Pariisin Kevään keikkalointia YO-talolla. Mä niin diggailen siitä bändistä ja siitä onkin jo melkein vuosi, kun viimeksi olen heidän keikalla ollut.

Joulut on nyt vietetty. Mukavaa aikaa kotona hengaillen ja oleillen. Varsin rentouttavaa, oli myös mukava viettää iltaa pikkusiskon ja veljen kanssa, kun harvemmin sitä on tuollain sisarusporukalla tullut juhlittua.

Joululahjoista en aio tässä postata, koska itseni mielestä ei ole mitenkään mielenkiintoista mitä toiset ovat saaneet. Eivätkä lahjat ole mielestäni joulun ainoa kohokohta. En nyt halua olla mikään negatiivinen, mutta joulussa on paljon muutakin.

 Postcrossingia en ole päässyt tässä hetkeen tekemään, kun on pitänyt odotella että kortteja vastaan otetaan. Eilen ja tänään tosin oli taas osoitteita vapautunut, joten kortteja saa lähtemään huomisen postissa maailmalle, ainakin Kiinaan ja Saksaan lähtee kortit.

Mutta on se mukava saada kortteja muualtakin kuin ulkomailta. Perinteisempiä joulukortteja tuli Tiinalta ja kummitädiltä Pietarsaaresta.

Alempana Postcrossing kortti ja Muumikortti Jassulta. Veikeetä.

Aaton aattona parvekkeelta oli komiat maisemat. Aivan super nättiä, ainakin omasta mielestäni. Voisin varmaan tehdä kirjan mun parvekekuvailuista. Se on vaan niin kätsyä napata puhelin kauniiseen käteen ja ottaa kuva samalla, kun harrastaa paheellista tupakointia.

Taas ollaan siinä vaiheessa, että hiuksiin tarvisi laittaa lisää väriä, koska tämä ah-niin ihana juurikasvu paistaa kuin Naantalin aurinko. Onneksi tämä pää ei ole enää kokonaan musta, jolloin tän piilottelu on sata kertaa helpompaa. Mutta kuten aina...tulee kriisi, että minkä väriseksi tämän kuontalon tällä kertaa värjäisi.

Nyt on onneksi helpompaa, kun alla on raidoitettu väri. Tummanruskea "pohja" vaaleilla raidoilla. Nyt osa raidoista on alkaneet kääntymään kuparin sävyyn, ja olenkin alkanut tykkään, että hiuksissa on ns. "kolmea" erilaista väriä.

Vielä en uutta värjäystä ole tehnyt, värjäysoperaatio on vasta viikon kuluttua, kun luottoystävä Moona alkaa läträän värejä mun päähän. (On muuten parempaa palvelua kuin kampaamossa)

Tällä kertaa ajattelin, että jätän tämän kolmivärin mun päähän, tosin ilman juurikasvua. Ruskeaa, vaaleita raitoja ja pari hauska "kuparin" sävytteinen raita tuonne joukkoon. Ikinä ei tiedä mitä tästä tulee, mutta aina on varasuunnitelma B, jolloin värjätään mustaksi koko pää. 

Tässä lopuksi vähän hiushistoriaa.

Kesä 2008

08/2011

 

 

05/2012

10/2012

 

 

Tällä hetkellä on aikalailla samanlainen tukka, kun tuossa alimmaisessa kuvassa. Eritoten tykkään tästä vammaisesta otsatukasta, jota kasvata hyvin hyvin sinnikkäästi pois. Muutenkin tämä tukkamalli on hyvin...mielenkiintoinen, koska haluan kasvattaa takasin pitkät hiukset (jotka kuitenkin heti leikkaan pois).