Tänään on ollut ihana sunnuntai: ollaan keretty käymään kaupoilla, tehty ruokaa ja oleilemaan, unohtamatta kuitenkaan kodin siistimistä / järjestelyä. Edellisen viikonlopun olin messuilla töissä, pitkät työpäivät vaati veronsa ja tuntui että olin tosi väsynyt koko edellisen viikon. Mutta nyt on keretty latailemaan akkuja, näkemään kavereita ja touhuamaan yhdessä, ihan parasta!

Messuilla edustettiin. 

Oon jaksanut ja ehtinyt askartelemaan kirjekuoria.

Oon kerennyt myös vaihtamaan tukan väriä;
punainen sai kyytiä!

Tässä valmistuu Pirkka-lehden mukaan
puolukka-suklaa browniet.

Tässä valmis lopputulos. Ihan älyttömän hyvää!

Nyt oon saanut vihdoin hiustenvärjäily-proggiksen loppuun. Menihän siinä pari päivää ja kolme purkkia väriä. Hiukset ja päänahka varmasti tykkäsivät kahdesta värinpoistosta, mutta nyt on ainakin tasaisempi punainen väri päässä kuin ennen. 

Nyt vaan toivotaan että tää pysyis paremmin kuin edelliskerralla.

Tykkäsin muunmuassa eilen tästä pissin värisestä tukasta, jossa oli miljoona eri väristä raitaa.

Tällä hetkellä tää väri on vähän enemmän kupariseen/ruskeaan taittuva lämmin punainen.
Itse tosin olisin tykännyt ehkä aavistuksen viilemmästä punaisesta. Mutta pääasia on,
että tää on suht tasainen väri.

Tuntuu että kannan mukanani nykyään kirousta joka johtuu näistä punaisista hiuksista. Rakastan näitä hiuksia tätä väriä, ehkä etenkin nyt kun talvi on synkistelty ja paistaa aurinko, ja hiukset on kirkkaan punaiset. Noh, mutta kun eivät ole. Tai jos ovat niin tasan yhden päivän kun oon sävyttänyt näitä suihkussa.

Alta nämä ovat tumman ruskeat, päältä pinkin - vaaleanpunaisen ja punaisen sekoitus. Saan lähestulkoon joka päivä sävyttää näitä punaisella hoitoaineella. Kaiken lisäksi nää on varsinaiset hamput päässä, kun ovat kuivuneet niin paljon. Siksi pitää läträtä hoitoainetta tai syväkosteuttavaa hoitoainetta päähän aina.

Kohta olisi luvassa vielä kerran blondaus (hiukset kuolee) ja sit punaiseksi värjäys, jos nyt onnistais. Onko Teillä rakkaat lukijat jotain vinkkejä, kuinka tän värin saisi pysymään päässä vai onko vaan pakko sävyttää koko ajan ja kiroilla?

Koska Elina kirjoitti blogissaan hiusten kasvatus operaatiostaan niin minä perässä samasta aiheesta.

Ihan nuorena, joskus ala-asteella mulla oli tosi paksut (on nää kyllä vieläkin) ja pitkät hiukset, jonnekin alaselkään. Leikkasin ne ihan käytännön syistä lyhyemmäksi, koska kilpauintiharrastus ja pitkät hiukset eivät vain millään sopineet yksiin. Kauhea takkujen selvittely koko ajan...

Mennään taas tukkahistorian pariin, koska taas on tullut kokeiltua näitä erilaisia juttuja, tällä kertaa vain värien parissa...Mutta tässä vähän historian havinaa.

Tälläisellä tukalla oltiin liikenteessä maaliskuussa 2010. Toi oli mun eka otsatukka, sitten äidin leikkaaman polkkatukan (tarhaikä) jälkeen. Tuolloin toi oli vielä helppo laittaa.

Sama tukkatyyli jatkui about kaksi vuotta, tietysti vähän itse saksien napsuttelua nähneenä, koska kuka sitä nyt kävisi kampaajalla, kun voi ottaa itse Fiskarsit käteen...

Viime vappuna oli tälläinen kynitty kananperse kampaus.
En kyllä kykene ymmärtämään mikä tässä on hienoa?

Viime heinäkuussa otetussa kuvassa alkaa näkymään noita vaaleita raitoja, joihin innostuin, jotka olivat sitten päässä enemmän ja vähemmän yli puolen vuoden verran. (Saanen ihmetellä tota mun kampausta tässä kuvassa Jassun kanssa)

Ja tällä hetkellä sitä ollaan punapäänä. Kertakaikkiaan on kivaa, kun on aika erilainen väri päässä.
tässä näkee myös jonkin verran sitä, kuinka nää on kasvaneet...Pitkä matka vielä edessä, ehkä vuoden verran, mutta kyllä näistä pidemmät saadaan jollain konstilla. Saadaanhan?

Aurinkoinen maanantai ei aiheuttanut sitä joka viikkoista maanantai vitutusta. Viikonloppu oli mitä parhain pitkästä aikaa, tekemistä, paljon uusia kokemuksia ja vähän itsensä ylittämistä.

Lähdetään perjantaista liikkeelle. Tein jotain aika räväkkää, joka oli taas varsinainen päähänpisto, sanan varsinaisessa merkityksessä. Ostin hiusväriä, tarkoituksena blondata + värjätä mun punaiset raidat. Mulla oli jo osa raidoista foliossa. Mutta meni hermot, ja blondasin koko pään. (Harmittaa, etten ottanut siitä kuvaa, koska olin varsinaisen dorkan näköinen). Ja lopulta vedin punaisen värin koko päähän. Ja kyllä, rohkeus kannatti, koska diggaan näistä hiuksista ihan sikana!

Oikeesti toi punainen on kirkkaampi!

Till Helsingfors!

Lauantaina oli luvassa Helsingin reissu. Majoituttiin Scandic Marskissa, ja oli mahtavat näköalat suoraan Mannerheimintielle, ei paha. Päivä meni vähän palloilessa ympäriämpäri ja moikkaamassa uusia työkavereita uudessa myymälässä... Aina pitää yhdistää työ ja huvi.

Hyvät näköalat!

Illan ruokailut suoritettiin Maya-nimisessä ravintolassa. Pöytää jouduttiin odottelemaan 30-45 minuuttia, mutta se meni hörppiessä drinksuja baaritiskillä. Ehkä Tampereella en todellakaan olisi jäänyt ravintolaan odottamaan pöytään, mutta nyt se kuului asiaan ja kyllä kannatti odottaa. Yllätin itseni, enkä tilannut mitään pihviä, vaan alkuruokana oli simpukoita (maistui hyvältä, mutta tuli mieleen mojitot) ja mustekaloja. Pääruokana paellaa, jossa oli vihanneksi, kanaa, chorizo-makkaraa ja katkarapuja. Oli mukavan tulista, ei polttelevaa vaan lämmittävää. Nami!

Sunnuntaina käytiin tutuilla ja Luonnontieteellisessä museossa. Oli ihan mukavaa, vaikka paljon venäläisturisteja ja lapsiperheitä, mutta sekaan mahtui, kun oli niin iso paikka.

Illalla kun pääsi eilen kotiin, niin sohva kutsui, sekä pizza. Reissaaminen on kivaa ja samaten on kotiin palaaminenkin.

Hiihtolomat on nyt lusittu ja palattu takaisin karuun arkeen. Eilinen päivä meni Helsingissä koulutuksessa, ja sieltä saa ens viikolla kivoja juttuja kotiin...Ehkä kuvailen ne sitten tänne, kun saan kotiin ne jutut.

Muutenkin tässä taitaa olla vähän muuttumisen tuulia luvassa, joista en vielä jaksa ja viitsi mainita, mutta tulevaisuudessa sitten...Inhottavaa kirjoittaa näin mysteerisesti!

Tänään aamulla oli ihana sää!

Nam!

Leivoin maanantaina mokkapaloja. Tuli kyllä sairaan hyviä, eikä ollut edes kovin vaikeaa. Pitää laittaa teille reseptiä jossain vaiheessa tulemaan.

Tekisi mieli myös värjätä (taas) hiuksia, koska nämä punaiset raidat on koko ajan aivan vaaleanpunaiset, eritoten jos en kerkeä tai jaksa joka päivä läträtä sävytettä tai väriä päähän. Mitähän seuraavaksi? Ideoita?

Nyt on taas meikäläisellä hiihtoloma meneillään, joten nyt pitäisi löytyä aikaa myös bloggailullekin. Eilinen meni totaalisesti kotona ollessa, äidin luona tosin poikkesin illalla, ja se teki mulle lättyjä, koska olin niin surullisen näköinen. Mulla on paras äiti!

Tänään nään isosiskoa ekaa kertaa puoleen vuoteen, näin face-to-face. Ihanaa, koska mulla on ollut kamala ikävä sitä, kun se oli siellä Taiwanissa vaihdossa, ja tuli nyt viikonloppuna. Lupasin tehdä mun bravuuri lohisalaattia ja innostuin vääntään mustikkapiirakkaakin, jolla sain Jassun tuleen pitään mulle seuraa. Ei, mä en lahjo mun kavereita.

Viime viikonloppu meni muihin viikonloppuihin verrattuna supertehokkaasti, kerettiin tuulettamaan kaikki petivaatteet, pesemään kaks koneellista pyykkiä, syömään super hyvin, näkemään kavereita, ja poikkeamaan vielä sunnuntaina iskällä lounaalla. Kerrankin näin!

Päätin myös värjätä hiuksiini punaisia raitoja...En tiedä oliko se niinkään niiin
hyvä idea, miltä se alkuun vaikutti. Mutta näillä mennään!

Uusi viikko ja uudet kujeet. Nyt on muutama asia, joista pitää hehkuttaa, värjäsin maanantaina hiukset. Olen löytänyt sisäisen ja salassa olleen kipinän, ja olen käynyt jo kahdesti tällä viikolla salilla. Tänäänkin töissä on salikamat messissä ja lähden kuuden jälkeen, päästyäni töistä nosteleen vähän rautaa.

Ostin myös uuden treenikassin itselleni,
tuomaan hieman motivaatiota.

Mennään ensinnä tuohon sali-innostukseen (vaikka ajattelinkin siitä joskus tehdä laajemmankin postauksen). Lauantaina siskoni Elli retuutti minut salille, ihan kokeilumielessä. Innostuin niin, että hommasin nyt ensialkuun yhden kuukauden jäsenyyden. Toivon, kyllä että tämä innostus jatkuu mahdollisimman pitkään. Elli lupautui myös mun omaksi "Personal Traineriksi", ja paras kyllä motivaation tuoja on, kun sisko karjuu salilla korvanjuuressa. Oon muutenkin innostunut siitä, että saa viettää "omaa"aikaa, mutta ei pyörittele salilla päässää mitään ihmeellisiä juttuja, vaan se nollaa fiiliksiä aika hyvin...Tästä varmasti on monta tutkimustakin tehty.

Uutta kuvaa hiuksista, nätisti puhelimella napsittu töistä.

Nyt päästään treenijutuista mun hiuksiin, jotka Moona ihanasti värjäsi mulle maanantaina. Oon taas niin onnellinen, kun on lisää vaaleita raitoja tässä päässä. Oon jotenkin superpaljon innostunut tästä raidoituksesta, kun on vaaleita hapsuja päässä. Tätä menoa olen varmaan jossain vaiheessa kokonaan blondi.

Taas ollaan siinä vaiheessa, että hiuksiin tarvisi laittaa lisää väriä, koska tämä ah-niin ihana juurikasvu paistaa kuin Naantalin aurinko. Onneksi tämä pää ei ole enää kokonaan musta, jolloin tän piilottelu on sata kertaa helpompaa. Mutta kuten aina...tulee kriisi, että minkä väriseksi tämän kuontalon tällä kertaa värjäisi.

Nyt on onneksi helpompaa, kun alla on raidoitettu väri. Tummanruskea "pohja" vaaleilla raidoilla. Nyt osa raidoista on alkaneet kääntymään kuparin sävyyn, ja olenkin alkanut tykkään, että hiuksissa on ns. "kolmea" erilaista väriä.

Vielä en uutta värjäystä ole tehnyt, värjäysoperaatio on vasta viikon kuluttua, kun luottoystävä Moona alkaa läträän värejä mun päähän. (On muuten parempaa palvelua kuin kampaamossa)

Tällä kertaa ajattelin, että jätän tämän kolmivärin mun päähän, tosin ilman juurikasvua. Ruskeaa, vaaleita raitoja ja pari hauska "kuparin" sävytteinen raita tuonne joukkoon. Ikinä ei tiedä mitä tästä tulee, mutta aina on varasuunnitelma B, jolloin värjätään mustaksi koko pää. 

Tässä lopuksi vähän hiushistoriaa.

Kesä 2008

08/2011

 

 

05/2012

10/2012

 

 

Tällä hetkellä on aikalailla samanlainen tukka, kun tuossa alimmaisessa kuvassa. Eritoten tykkään tästä vammaisesta otsatukasta, jota kasvata hyvin hyvin sinnikkäästi pois. Muutenkin tämä tukkamalli on hyvin...mielenkiintoinen, koska haluan kasvattaa takasin pitkät hiukset (jotka kuitenkin heti leikkaan pois).