Olen huomannut, että ainakun pienen "breikin" jälkeen kirjoittaa ensimmäisen postauksen tekisi mieli postata koko ajan, koska aina muistaa uuden asian josta olisi pitänyt mainita blogissa.

Vaikka viime viikko meni sen ällöttävän oksupoksutaudin merkeissä, niin kyllä mä kerkesin silti edellisenä viikonloppuna mm. tekemään maakuntamatkailua Virroille, jossa oli Natur och Miljö -tapahtuma. Oltiin Titan kanssa pitämässä siellä Music Against Drugs -pistettä. Tilaisuudessa soitti Tuhkalehdosta tutut Sampo ja Samu, sekä Unzyme -yhtye. Unzyme:n poikia en ollut koskaan aiemmin kuullut livenä, mutta jos levy kuullosti hyvältä, niin liveveto vielä paremmalta. Ai, että! Parasta oli toki se, että ihmiset tanssi siellä ja tunnelma oli muutenkin aika vapaa ja hauska.

Viime aikoina olen ollut taas menossa kikkaratukkaisena. Varsinkin näillä Suomen säätiloilla, kun sataa kaikkea ihmeellistä  taivaalta niin kiharat on oiva keino pitää tukka vähääkään "kuohkeana".  Muutenkin aina piikkisuoratukka kyllästyttää, kun tykkään vaan napsasta sen ponnarille, kun se on nyt tuossa kamalassa kasvuvaiheessa, jota ei viitsi mennä vielä leikkaan. Mä olen niin päättänyt kasvattaa vähän pidemmät hiukset.

Hiuksista ja menneistä päivistä mennään nyt sitten tulevaan viikonloppuun ja huomenna starttaavaan talvilomaan. Jännää, koska mulla ei ole ollut esim. amiksen aikana kertaakaan "talvi"lomaa, koska oon aina ollut loma-ajat töissä.

Perjantaina sitten äiti tulee syömään meille ekaa kertaa. Ja jännittävää onkin, kun ajattelin tehdä ihan itse sushia. Onneksi kerran harjoittelukerta on takanapäin niin ei tarvitse ihan untuvikkona lähteä tuohon koittelemukseen...Vielä tuolle illalliselle pitäisi keksiä joku pääruoka. Vaikeeta, varsinkin tälläiseltä vähän kokkikolmeseen taittuvalta kokilta. Jotta perjantaista tulisi varmasti über huippu, niin olisi vielä illemmasta luvassa Pariisin Kevään keikkalointia YO-talolla. Mä niin diggailen siitä bändistä ja siitä onkin jo melkein vuosi, kun viimeksi olen heidän keikalla ollut.

Satumainen maisema parvekkeelta.

Viime viikolla kirjoittelin uudesta harrastuksesta. Täällä päässä ollaan edelleen innoissaan tästä uudesta harrastuksesta. Oli loistava fiilis, kun tuli tieto, että meikäläisen postikortteja on vastaanotettu. Eikä kukaan ainakaan ole haukkunut lyttyyn mun kortteja.

Tänään lähti postin matkassa kortti Puolaan. Hauska on vertailla muutenkin kauan kestää postitus maasta toiseen. Esimerkiksi Suomesta Sveitsiin postikortti kulki kolmessa arkipäivässä, mutta Venäjälle matkaa on taittunut jo viikon verran, eikä korttia ole ainakaan vielä kuitattu vastaanotetuksi.

Nyt odottelen jo kylläkin kuumeisena, koska itselleni saapuu se ensimmäinen kortti maailmalta. 

Eilen käytiin ruokakauppareissulla kortteilijan paratiisissa, joka sijaitsee Puutarhakadulla Tampereella. Aivan hirveesti satoja erilaisia kortteja, jotka olivat kohtuuhintaisiakin. Suurinosa korteista, kun oli 30snt ja esimerkiksi vähän hienommat "taide"postikortit olivat 50snt. Ei paha, omasta mielestäni. Monessa kortissa kun näkyi alkuperäinen hinta, joka oli päälle euronkin. Eli pakko sanoa, ettei kyseessä siis ole mikään hirveän kallis harrastus, jos ihan kirjepostikortteja lähettelee. 

Mutta siirrytään postikortteilusta nyt vähän muihin arkisiin asioihin. Viikonloppu meni mukavasti, lauantai päivä ja alkuilta meni työporukalla teatterissa ja syömässä. Käytiin katsomassa "stand up"-tyylinen esitys: Luolamies Tampereen Työväen Teatterissa. Oli oikein hauska, jota suosittelen kyllä muillekin. Syömään mentiin sitten Stefan's Steakhouseen. Ai, että! Kyllä tää tyttö tykkäs, kun vedettiin alkupalaksi etanoita ja pääruuaksi Surf & Turf pihvi setti, sekä jälkkäriksi vielä suklaa brownie, jossa oli kahden suklaan viskikastiketta. Pihvin ystävän mieltä (ja vatsaa) lämmitti. Annokset oli tosi kauniita, ainakin omasta mielestänni, ja nälkä hirmuinen, niin en valitettavasti voi (taaskaan) jakaa näitä suussasulavien herkkujen kuvia teille.