Keskivertoa

Epätoivoisen taistelun jälkeen pääsin vihdoin aloittamaan postauksen. Syystä tai toisesta Blogger ei päästänyt ollenkaan tähän kirjoituspohjaan vaan päätti latailla ja latailla. Mutta, nyt vihdoin tässä, kun viimeinen työtunti pyörähtää käyntiin ja sitten alkaa viikonloppu.




(c) We Heart It / Priyanshi_chhabra
Olen jo muutaman päivän ajan miettinyt tämän postauksen kirjoittamista, nyt rohkenin tai osaan valita sanani paremmin. Tästä asiasta olen jutellut kotona ja kavereiden kanssa, eikä tätä ole tyrmätty, miksi olisi, koska tahdon vain olla niin sanottua keskivertoa parempi ihminen.

Vaikka olen vasta 19-vuotias, olen kokenut elämässäni kaikenlaista, niin hyvässä kuin huonossa. Tällä hetkellä olen palkkatyössä, ihan ok:sti tienaavana, mutta en kuitenkaan halua jumittautua tähän loppuelämäkseni ja miettiä 20 vuoden kuluttua että miksi olen tässä ja onneton. En halua väittää, että tuossa elämänmallissa olisi jotain vikaa, joillekin se voi sopia, minulle ei.

Olen perheestä, jossa ei ole ollut rahaa liiemmälti, mutta aina on pärjätty. Ei ole ollut varaa tuhlailla tai aina ylimääräisiin menoihin, mutta ruokaa on riittänyt, puhtaita vaatteita, eikä harrastuksissakaan ole jouduttu säästökuurille, ainakaan kovin usein.

Äidin kanssa asuessa raha oli tiukemmassa eikä joka kuukausi saanut uusia vaatteita, ja isompia hankintoja joutui miettimään ja niihin säästämään. Olen ollut 15-vuotiaasta asti enemmän ja vähemmän töissä ja oppinut "rahan arvon". Nykyään rahaa kuluu erilailla kuin nuorempana, mutta sitä ei ole silti tuhlaamiseen asti, ja isompia hankintoja on pakko miettiä ja niihin on pakko säästää, jos tämmösiä haluaa tehdä. Voin silti valita kaupasta, että ostanko halppis kokista, vai ihan "oikeaa" Coca-Colaa.

Vaikka olen päättänyt, että haluan tienata tulevaisuudessakin enemmän kuin sen ikäinen keskiverto nainen, olen päättänyt tehdä muita asioita, joissa olen keskivertoa parempi. Tämä antaa ehkä pinnallisen kuvan itsestäni...en kyllä pidä itseäni pinnallisena tai ihmisena, joka haluaa olla "parempi kuin muut", mutta haluan kehittää itseäni.

Tässä projektissa tarvitaan onnea ja kovaa työtä, toivon että tuota onnea on suotu minulle sen verta, että pääsen tavoitteeseeni tulevaisuudessa. Jos ei..sille en mahda mitään, mutta kovasti ainakin yritän kehittää itseäni siihen suuntaan.










perjantai 30. marraskuuta 2012

Lähetä kommentti

About

20-Vuotias kirjoittelee elämästään, harrastuksestaan: postcrossingista sekä kirjeenvaihdosta. Tarinoita sieltä ja vähän täältä. Liityhän lukijaksi! Yhteys: closedangel(at)gmail.com

Lukijat

Sisällön tarjoaa Blogger.

Blog Archive